Ajatuksenjuoksuja - Antti Koskela

Työttömyyden hoito on keskeisin talouspoliittinen tavoite

  • Tarkkaa punnitsemista
    Tarkkaa punnitsemista
Taloudellisia haasteita on moneen lähtöön, samoin suhtautumistapoja niihin. Keskeisimmät palapelin osat ovat työttömyys, inflaatio, epätasainen tulonjako ja velkaantuminen.

 

 Saksassa pelätään inflaatiota kuin ruttoa. Taustalla ovat historialliset syyt, Weimarin tasavallan hyperinflaatio vuodelta 1929. Viimeiset sukupolvet eivät ole sitä kokeneet, mutta opetukset ovat juurtuneet. Saksalaisessa ajattelussa työttömyys tai epätasainen tulonjako taas eivät herätä paniikkia.

 

Suomessa peikkona pidetään valtion velkaantumista ja epätasaista tulonjakoa. Hyödyllisiin investointeihin on vaikea löytää investointihalukkuutta, sillä säästäminen ja velan välttäminen on juurrutettu meihin niin syvään. Työttömyyden annetaan nousta korkealle tasolle ja työllistävistä investoinneista tingitään, sillä suomalaisessa kulttuurissa valtion velkaantumista pidetään vakavampana ongelmana kuin yhdeksän prosentin työttömyyttä. Se on mielestäni sääli.

 

Itävallassa taas työttömyyttä pidetään pahimpana talouden ongelmana. Itävaltalaisessa politiikassa on Bruno Kreiskyn ajoista lähtien pyritty aktiivisesti täystyöllisyyteen. Nykyäänkin Itävallassa nautitaan Euroopan matalimmasta työttömyysasteesta, noin 5 prosenttia. Valtion velkaantumista, kohtuullisia tuloeroja tai inflaatiota ei pidetä Itävallassa niin vakavina yhteiskunnan ongelmina kuin korkeaa työttömyyttä.

 

Itsekin kallistun tälle kannalle. Varsinkin pitkittyvä työttömyys kerää ympärilleen koko skaalan sosiaalisia ongelmia, kuten lisääntynyttä päihteiden käyttöä, yksinäisyyttä, rikollisuutta ja itsemurhariskin kasvua. Oleellisinta on, että ihmisillä on töitä. Yhtä oleellista ei ole, tienaako naapuri minua enemmän, tai kallistuuko maitolitra viidellä sentillä.  Inflaatio, tuloerot tai velka eivät saa tietenkään karata käsistä, mutta keskeisimpänä tavoitteena on oltava työttömyyden nujertaminen. Suurin taloudellisen pahoinvoinnin aiheuttaja nyky-yhteiskunnassamme on työttömyys. Eurooppalaista talouspolitiikkaa hallitsee saksalainen ajattelu. Muun muassa Euroopan keskuspankki, EKP, on perustettu saksalaisen mallin mukaiseksi. Sen ainoana tavoitteena on inflaation pitäminen kurissa, ja sen kannanotoissa velkaantumista kritisoidaan. Talouden keskiössä ovat pankit, joiden etuja valvotaan.                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                   Euroopan keskuspankin politiikka on sosiaalinen katastrofi. Pankkien etujen asettaminen ihmisten edelle ei pitkässä juoksussa ole edes pankkien etu. Pelkän matalan inflaation ja velattomuuden haikailu on lopetettava. Täystyöllisyys on asetettava keskeiseksi tavoitteeksi niin kotimaassa kuin eurooppalaisellakin tasolla.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (16 kommenttia)

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä

Olen aika lailla kanssasi samaa mieltä, mutta ottaen huomioon, että Paavo Suuri I junaili meidät täysin erilaisin perustein sellaiseen rahaliittoon, jonka rahapolitiikan joustamattomuuden tiedettiin olevan ongelma.

Sekin oli Paavon tiedossa, että jos valuuttakurssi ei jousta niin sitten joustavat palkat. Ja jos sekään ei jousta niin jousto näkyy parjaamissasi työttömyysluvuissa.

Eli: rahapoltiikka ei jousta, työttömyysluvut eivät saisi joustaa - niin mikä jää jäljelle, josta pitää joustaa?

Olet kuitenkin puolueesi valinnut, joten vastaappa tähän, kiitos kaunis?

Käyttäjän AnttiKoskela kuva
Antti Koskela

Kiitos kommentistasi.

Euroopan keskuspankin ja Euroopan komission politiikat mukailevat sitä, keitä sinne valitaan. Jos EKP:n johdossa vaihtuisi väki (tai painotukset) ulos tulisi toisenlaista politiikkaa. Sama Euroopan komission ja europarlamentin suhteen.

Ei eurooppalaisen talouspolitiikan tarvitse ikuisesti toimia niin, että inflaation kyttääminen ja velkafobia asetetaan työllisyyden edelle.

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä

Tarvitseeko minun muistuttaa erikseen siitä, että EKP:sta on haluttu tehdä uskottava toimija, ja siksi se on määritelty itsenäiseksi, eli poliittisen ohjailun ulkopuolella olevaksi toimijaksi?

Luin juuri eilen illalla varsin antoisaa VM:n julkaisemaa koottua tutkimuspaperia, jossa tiedettiin EKP:n asema, haluttu suuri valuuttaunioni (lukumäärällisesti usea maa, laatuseikoista viis) ja sekin, että epäsymmetristen taloudellisten kriisien edessä ollaan melko lailla voimattomia.

Mutta koska en saanut heti oikeaa vastausta, niin sallit, että ojennan vastausvuoron valtiosihteeri Martti Hetemäelle. Lue nyt tarkkaan: "Jos hinnat ja palkat olisivat täysin joustavia, ei valuuttakurssien muutoksilla olisi mitään merkitystä."

Joko nyt osaat vastata aiempaan kysymykseeni?

Käyttäjän AnttiKoskela kuva
Antti Koskela Vastaus kommenttiin #3

Ihmisistä EKP:kin koostuu. Ihmisillä on arvomaailmansa. Ei ole sattumaa, että esimerkiksi Saksan Jens Weidmannin näkemykset seuraavat Saksan valtiojohdon näkemyksiä yksi yhteen. Monen muun euromaan edustajan kanssa on sama tilanne.

Euroopassa on varmasti myös voimia, joiden intressinä on päästä polkemaan palkkoja. Itse näkisin mieluummin Euroopan jossa valuuttakurssit joustavat, kuin Euroopan jossa palkat ja hyvinvointi joustavat.

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä Vastaus kommenttiin #4

Aika moni meistä haluaa nähdä kaikkea kivaa. Vaaleanpunaiset lentävät yksisarviset Itämeren yllä olisi huisaa.

Mutta kysytään nyt vielä yksi - se kaikista ratkaisevin kysymys: jos rahapolitiikka ei nyt jousta näiden weidmannien ja muiden vuoksi niin onko silloinkin parempi tyytyä siihen, ja valita joustot palkkojen tai työttömyyslukujen kautta kuin harkita omaa rahapolitiikkaa, jolla eliminoitaisiin nykyisen euroalueeseen kohdistuneet epäsymmetriset taloussokit?

Lisään vielä perusteluja: Jos rahapolitiikassa oltaisiin halukkaita toimimaan toisin, niin oltaisiin jo tehty. Sillä saattaa olla merkitystä, että Saksan ollessa EKP:n suurin rahoittaja niin se myös määrää tahdin.

2. perustelu koskien epäsymmetrisiä taloussokkeja: on melko helppo todeta, että euroalueeseen on kohdistunut tällainen epäsymmetrinen sokki: Saksan luvut esimerkiksi vaihtotaseen ylijäämässä on yksistään suurempi kuin kaikkien muiden (ylijäämästä raportoineiden) maiden yhteenlaskettu vaihtotaseen ylijäämä.

Tuolla tärkeimmällä kysymykselläni haluan kansanomaisesti tietää kuinka pitkälle olet valmis menemään?

Käyttäjän AnttiKoskela kuva
Antti Koskela Vastaus kommenttiin #6

"Mutta kysytään nyt vielä yksi - se kaikista ratkaisevin kysymys: jos rahapolitiikka ei nyt jousta näiden weidmannien ja muiden vuoksi niin onko silloinkin parempi tyytyä siihen, ja valita joustot palkkojen tai työttömyyslukujen kautta kuin harkita omaa rahapolitiikkaa, jolla eliminoitaisiin nykyisen euroalueeseen kohdistuneet epäsymmetriset taloussokit?"

Ei euro ole minulle pyhä. Voidaan siitä luopua, jos ei muu auta.

"perustelu koskien epäsymmetrisiä taloussokkeja: on melko helppo todeta, että euroalueeseen on kohdistunut tällainen epäsymmetrinen sokki: Saksan luvut esimerkiksi vaihtotaseen ylijäämässä on yksistään suurempi kuin kaikkien muiden (ylijäämästä raportoineiden) maiden yhteenlaskettu vaihtotaseen ylijäämä."

Totta. Saksalle euron valuuttakurssi on "liian" matala, kun taas melkein kaikille muille maille euron kurssi on liian korkea. Tästä seuraa vakava epäsymmetrinen shokki, jota Saksa vielä pahentaa ajamalla austeritypolitiikkaa komissiossa ja EKP:ssä.

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä Vastaus kommenttiin #9

Mitenkä aiot tämän "epäsymmetrisyyden" sitten poistaa euromaiden väliltä?

Nimittäin tähänkin yksittäiseen seikkaan on kolme vaihtoehtoa, joista viimeinen jakaantuu kahteen eri toimintalinjaan:

  1. Tulonsiirroilla.
  2. Yhteisvaluutta puretaan ja kansallisten valuuttojen kurssit heijastavat joustoillaan tasapainottaen epäsymmetrisyyksiä.
  3. a) Ei ole tarpeen tehdä mitään, sillä pääomien (ml. työvoima) vapaa liikkuvuus voi aivan rauhassa autioittaa joitain kolkkia euroalueelta samalla, kun joihinkin muihin maihin saattaa tulla kansalaistulva. On ilmeistä, että jotkut autioituvat kolkat laiminlyövät velkojaan, ja yhteisvastuullisesti luototetaan uutta (kiertotie tulonsiirroille).
  4. b) Ei ole tarpeen tehdä muuta kuin asettaa pääomakontrollit (ml. työvoima). Euromaat eriarvoistuvat ja pakotettujen palkkajoustojen vuoksi jokainen maa saa ansaitsemansa kohtalon.

Tällä hetkellä (jo parin vuoden ajan) olen sitä mieltä, että panokset kannattaa asettaa kohdalle 4b.

Käyttäjän AnttiKoskela kuva
Antti Koskela Vastaus kommenttiin #11

Epäsymmetrisyyttä poistaisi, jos Saksassa suostuttaisiin suuriin palkankorotuksiin, sekä elvyttävään finanssipolitiikkaan. Se lisäisi Saksan tuontia ja siten muiden maiden vientiä. Onneksi Saksassa ollaan tähän suuntaan menossakin, suurelta osin demareiden vaatimuksesta (minimipalkkalait yms).

EKP voisi kantaa kortensa kekoon sallimalla elvyttävämmän rahapolitiikan.

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä Vastaus kommenttiin #12

Ja miten muualla Euroopassa on käynyt, kun on palkankorotuslinjalla edetty? Onko "kilpailukyky" mennyt ja teollisuus ulosliputellut mm. Aasian suuntaan?

EKP:n järjettömyydestä on jo tälläkin palstalla jauhettu ainakin siitä asti, kun Trichet aikanaan vähän nosti korkokytkintä. :D

Puhetta on piisannut. Toivottavasti vatsat sillä sitten täyttyvät.

Käyttäjän EetuKinnunen1 kuva
Eetu Kinnunen Vastaus kommenttiin #3

No, virhearvioita on tehty kaikissa puolueissa. Ei voida kiistää, etteikö EU:ta olisi rakennettu nykyiseen muotoonsa uusliberalismin vahvimmalla aallonharjalla 90-luvulla ja 2000-luvun alussa. Lipponen ja tämän linjalla ollut SDP edusti uusliberalismia Suomessa aika vahvasti.

Vilpitön usko varmaan silloin oli siihen, että nyt tehdään hyvää politiikkaa joka perustuu kylmiin tosiseikkoihin. Vallinneen vahvan talouskasvun aikana ja työmarkkinajäykkyyksien ollessa täysin toisenlaisia kuin nykyään voidaan pitää varsin ymmärrettävänäkin, että arveltiin rakenteellisen tehostamisen olevan vastaus hyvinvoinnin kasvattamiseen.

Keskeistä ei ole se, kuka kämmäsi ja miten, vaan se, että virheistä otetaan opiksi ja aletaan laittaa hommia kuntoon. Siinäkin varmaan tulee virheitä, joita jälkeentulevat polvet saavat sitten korjailla, mutta sille emme mitään voi.

Lehmä on märehtiväinen, ihminen erehtyväinen.

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä Vastaus kommenttiin #7

No laitetaan kuntoon. Vaihtoehtoja on tämän yksittäisen asian kohdalla kolme kappaletta:

  1. Jatketaan - eli ei anneta palkkojen joustaa, vaan työttömyyden.
  2. Uudistetaan työlainsäädäntöä niin, että poistetaan esimerkiksi yleissitovuus TES:stä (Heikki Koskenkylä) ja päädytään paikalliseen palkkaussopimukseen. Tällöin palkat voivat joustaa, mutta työllisyystilanne ei niinkään. Voi olla, että tämän rinnalla kannattaa leikata tuntuvasti työmarkkinatukea - jopa sitä peruspäivärahaa, mutta eritoten ansiosidonnaista.
  3. Otetaan rahapolitiikka omiin näppeihimme, ja rupeamme toteuttamaan Suomelle ja suomalaisille parhaiten soveltuvaa rahapolitiikkaa.
Käyttäjän AnttiKoskela kuva
Antti Koskela Vastaus kommenttiin #8

Mielestäni euroa ei tarvitse välttämättä purkaa, jotta Euroopan alueelle saataisiin inhimillisempää talouspolitiikkaa. Jos ei muu auta, sitten purettakoon.

Käyttäjän LassiJskelinen kuva
Lassi Jääskeläinen

Ehdottomasti samaa mieltä. Inflaation haittavaikutuksia voidaan myös kontrolloida aivan eri tavalla kuin työttömyydestä seuraavia ongelmia.

Jouni Nordman

Suurin onglma johon Suomessa on menty, on virkamiesten täysin väärä ymmärrys Kensyläisetä talousopista, jossa tantuman aikan on paisutettu julkista puolen kokoa ja samalla kiristetty voroja jotka ovat leikanneet kulutusta, sekä vaikeuttaneet yritysten asemaa. Eli Suomen valtio on taloustilanteen vaikeutuessa, itse aiheutannut kulutuslaman, josta on kaikkien kulutusverojen jääminen budjetoidusta vaikka niitä on korotettu.

Se mikä on politikoilla ollut vaike tajuta on miten yhteisvalutan kanssa tehdää talouspolitiikkaa. Sillä aina mihin politikot ovat pystyneet on itkemiseen veroparatiiseistä, mutta itse samalla pahennettu asemaa näihin. Joka vapaasti liikkuvass talousalueessa´, jossa pääomat ovat myös vapaassa liikkeessä, on myös Suomen ajannut investointilamaan.

Eli se että olemme sossujen kovasti mainostamaan hyvinvointivaltiota suojellut, olemme vienneet siltä mahdollisuuden näiden kahden laman takia. Eli sossut kun ovat suojelleet toimimatonta sosiaali, terveys ja opetus puolta, pakottamatta näitä uudistumaan, on ajannut näihin pakko saneeraukset, kun maksajaa ei enään ole.

Käyttäjän RainerRajaheimo kuva
Rainer Rajaheimo

Hieno Ajatuksenjuoksu Antti.Aihe vain on niin monisyinen,että siitä riittää pohtimista päiväkausiksi.Tämä globaali rakennemuutoshan oli odotettavissa kun Aasian maat lähtivät talouskasvuun Kiinan johdolla.Sen nopeus vain taisi yllättää.
Nykyään Suomalaisillakin yrityksillä on tytäryhtiöitä maailmanlaajuisesti noin 5000,suurin osa toki Euroopan ja Venäjän alueella,joissa työntekijöitä
yli 600.000 ja liikevaihto 180 miljardin luokkaa eli samaa luokkaa kuin
koko Suomen bruttokansantuote.Esim.Kone-konsernilla yli 40.000,joista
Suomessa noin 6000.Ruotsissa on aivan sama tilanne.
Nämä globaalit yritykset kotimaasta riippumatta tunntuvat toimivan aivan omilla ehdoillaan toki kulloisenkin toimintamaan säännöillä.
Miten saisimme niitä pitämään tuotantoaan edes osin kotimaassaan.
Suomessahan yritetään tällä "palkka-devalvaatiojäädytyksellä" ja yritysveroalennuksella ym kustannushelpotuksilla sitä.
Aika näyttää onnistuuko tämä houkutin.
Markkinat kun ovat aivan muualla.Aika näyttää.
Itse aiheeseen - työllisyysasteen nostamiseen 75 prosenttiin on toki pitkä ja kivinen tie.
Uskon vakaasti ja järkähtämättä siihen,että se onnistuu.Mehän olemme kaikilla maailmanlaajuislla koulutus ym muilla mittareilla aina kärkisijoilla.Esim.Nokian jäljitä meillä on maailmanhuippuja alalla ja metsäteollisuuden kehittämisessä kaikesta huolimatta oli ehkä onni,että pelkästään sellunkeiton ja paperintekoon keskittynyt teollisuus etsii
nykyään kuumeisesti kaikkia puusta mahdollisesti saatavia hyödykkeitä.
Onkohan se kiveenhakattu,että me suomalaiset olemme jo syntymästä ruikuttaja-ja valittajakansaa"Eihän meiltä mikään onnistu!"
Kiitos Antti,että sai minutkin herätettyä pohtimaan aihetta.

Nuorta ja raikasta "Ajatuksenjuoksua" eduskuntaan!Kannatukseni Antille ja SDP:lle!

Toimituksen poiminnat