Ajatuksenjuoksuja - Antti Koskela

Vaalianalyysi 2019 - mitä tapahtui?

  • Puolueiden kannatukset, lähde: YLE
    Puolueiden kannatukset, lähde: YLE

Vaalit on käyty ja voidaan analysoida tuloksia. Yllättymään taas päästiin. Kertooko se gallupennustajien heikkoudesta vai kansan arvaamattomuudesta jääköön lukijan harkinnan varaan :-) 

Heti ennakkoäänten tultua tauluun havainto oli, että SDP:n johto ei ole niin vahva kuin oli oletettu. Kokoomus tuli lähelle. Paikkaero oli sillä hetkellä muistaakseni 41 - 38 demareiden hyväksi.

Varsinaisen vaalipäivän ääniä laskettaessa taas keskeiset kaksi havaintoa oli Perussuomalaisten vahva kiri ja Vihreiden kannatuksen hupeneminen. 

Lopulta tulokset ovat taululla seuraavasti:

 

SDP:             40 paikkaa - 17,7% 

PS:                39 paikkaa - 17,5%

Kokoomus:  38 paikkaa - 17,0%

Keskusta:     31 paikkaa - 13,8%

Vihreät:       20 paikkaa  - 11,5%

Vas.liitto:     16 paikkaa  - 8,2%

RKP:               9+1 paikkaa - 4,5%

KD:                 5 paikkaa - 3,9%

Liike Nyt:      1 paikka

 

Viimeisiin gallupeihin nähden siis PS ylitti gallupit noin 2 prosenttiyksiköllä ja Kokoomus noin prosentilla. SDP ja Vihreät taas alittivat ennusteet 1-2 prosenttiyksiköllä. Kaikki nämä ovat vuodelta 2015 totuttuja trendejä. 

 

Havaintoja paikkajakaumasta ja kannatuksista:

 

SDP: 40 paikkaa - vaaliykkönen ensimmäisen kerran 1999 jälkeen

Vielä kuukausi ennen vaaleja näytti siltä että SDP tulee ottamaan melko reippaan vaalivoiton ja PS jäisi 13-15 prosentin asemiin. 40 paikkaa ja 17,7 prosenttia ovat demareille pettymys, mutta mitä ykkössijaa parempaakaan on tarjolla? Antti Rinne lähtee hallitustunnustelijan viitan kanssa liikkeelle. 16 vuoden odotuksen jälkeen Suomi on saamassa demaripääministerin - ellei käy kuten Virossa.

SDP sai perinteisellä tehdasvyöhykkeellä - joka ulottuu Satakunnasta Hämeen ja Pirkanmaan kautta Kaakkoon - huikean tuloksen. 3 paikkaa Satakunnassa, 4 Hämeessä, 5 Pirkanmaalla ja 5 Kaakkois-Suomessa ovat huipputuloksia. Nousevassa aallossa sisään pääsi myös monia uusia, lupaavia kansanedustajia. 

Alisuorittamista taas oli liikkeellä Helsingissä, Pohjanmaalla ja Keski-Suomessa. Helsingissä puolue jopa menetti paikan, vaikka asetelmien "piti" olla vakaat. Pohjanmaalla ja Keski-Suomessa tarjolla olleet kolmannet paikat jäivät ottamatta. Tuloksena +6 paikkaa aiempaan nähden.

Kärkituloksena mainittakoon Sanna Marinin  yli 19 000 ääntä Pirkanmaalla ja selkeä vaalipiirin äänikuningattaruus.

 

 

Perussuomalaiset: 39 paikkaa - uskomaton nousu

Vielä puoli vuotta ennen vaaleja Perussuomalaisten kannatus oli 8-9 prosentin luokkaa. Sillä olisi saatu noin 15-16 kansanedustajan paikkaa. PS voitti perinteiseen tapaan kaikki gallupit (ja omat ennusteeni, tunnustan). 

Spekuloitavaksi jää, olisiko PS ollut suurin puolue jos joko a)Jussi Halla-aho olisi ollut ehdolla Uudellamaalla, tai b) PS olisi hyväksynyt Jussi Niinistön paluumuuttajana listalleen. Mutta tämä on jossittelua.

Joka tapauksessa 39 paikkaa on uskomaton suoritus ja Halla-ahon Perussuomalaiset ovat vakiinnuttaneet paikkansa suurena puolueena, samoin kuin Soinin Perussuomalaiset aiemmin. Jussi Halla-aho oli noin 30500 äänellään vaalien äänikuningas ja Laura Huhtasaari vaalien suhteellinen äänikuningatar vaalipiirin kokoon nähden.

Erityisen vahvan tuloksen PS teki Varsinais-Suomessa, jossa läpi meni peräti neljä (!) perussuomalaista. Oulussakin tulos nousi kolmesta neljään paikkaan. Valitut ovat lähes poikkeuksetta "nuivia" mikä kuvaa Oulun viimeaikaisia tapahtumia ja ilmapiiriä aika hyvin.

Läpi menneiden joukossa on runsaasti uusia nimiä, jopa yli 10 000 äänen poteilla. Monet heistä eivät ole analyytikoille tai politiikan toimittajille tuttuja. He ovat tehneet valintansa sen suhteen, etteivät tarvitse perinteistä mainostamista ehdokkuudelleen, vaan luottavat someen. '

Vastaavasti monet perinteisessä mediassa näkyneistä "suosikeista" putosi tai jäi valitsematta. Kansan jakautuminen näkyy.

 

Kokoomus on vedenpitävä - 38 paikkaa

Vaikka niin puolue kuin pj Orpokin olivat heikossa hapessa viimeisinä viikkoina muun muassa hoitajamitoituskeskustelun takia ja kannatus näytti viimeisessä gallupissa jopa jäävän alle 16 prosenttiin, onnistui puolue itse asiassa voittamaan yhden paikan. Kokoomus voi olla 38 paikkaansa hyvin tyytyväinen. 

Kokoomus onnistui ainakin Etelä-Suomessa suojaamaan omansa Perussuomalaisilta hyvin. Helsingin 6, Uudenmaan 9, Hämeen 3, Varsinais-Suomen 4 ja Pirkanmaan 4 paikkaa ovat hieno suoritus.

Johtopäätös taitaa olla, että Kokoomuksen eteläsuomalaiset äänestäjät ovat kaikista ei-punavihreistä äänestäjäryhmistä se, joka on parhaimmin suojattu Perussuomalaisten houkutukselta. Sekä 2015 että 2019 etelän suurten vaalipiirien porvarillinen keskiluokka pelasti Kokoomuksen.

Erikseen mainittakoon Antti Häkkäsen upea yli 20 000  äänen saalis Kaakkois-Suomessa. Kun Orpon seuraajaa valitaan, katseet kohdistuvat Häkkäseen.

 

Keskustan vuoristorata jatkuu - 31 paikkaa

Vuonna 2007 Keskusta voitti vaalit. Vuonna 2011 Keskusta romahti neljänneksi. Vuonna 2015 Keskusta voitti vaalit. Vuonna 2019 Keskusta romahti neljänneksi. 

Vuoristorata jatkuu ainakin toistaiseksi ja nyt vuorossa oli romahdus. Helsingissä puolue jäi kokonaan ilman paikkaa. Tätäkään ei ole vuoden 1991 jälkeen nähty. Hämeen 1 paikka ja Satakunnan 1 paikka ovat myös katastrofaalisen heikkoja tuloksia. 

Lapissa puolue joutuu jännäämään vielä kolmatta paikkaansa, kun Vihreiden Riikka Karppinen kiri seitsemän äänen päähän. 

Ylisuorittamista nähtiin Keski-Suomessa, jossa puolue onnistui yllätten (?) säilymään suurimpana puolueena ja saamaan 3 paikkaa. Viimeisenä läpi entinen Väyrysena avustaja Joonas Könttä. 

Kimmo Tiilikaisen, Tuomo Puumalan ja Juha Rehulan putoaminen eduskunnasta kirpaisee. Varsinkin Rehulan putoaminen oli yllättävä.

Keskustan ongelmana taitaa olla identiteettikriisi. Perinteisesti Keskustaa pidetään puolueena, joka puolustaa maaseudun palveluiden säilymistä ja maanviljelijöiden asemaa. Juha Sipilän ja Anne Bernerin ei ole oikeastaan tee tätä. Viime vuosina Keskusta on profiloitunut erityisesti palveluiden yksityistäjänä ja valtion omaisuuden myyjänä, mikä on herättänyt hämmennystä perinteisten äänestäjien keskuudessa.

 

Vihreät: odotukset eivät toteutuneet - 20 paikkaa

Vihreät saivat 11,5% ja 20 paikkaa. Vielä eilen realistisena pidetty arvio oli 12-13 prosenttia ja 24-25 paikkaa. Vaalimatematiikka ei ollut Vihreille suosiollinen. Ainakin neljässä vaalipiirissä puolue jäi niukasti viivan alapuolelle. Kirsikkana kakun päällä Lappi, jossa Riikka Karppinen jäi seitsemän äänen päähän. 

Vihreiden kannatuksen dippaaminen vaaleissa ei ole uusi asia. Ilmiö on nähty usein. Syynä on nuorten heikko äänestysaktiivisuus. Silti myönnän etten odottanut ihan tätä. 

Puolueen potentiaalia jäi realisoitumatta ainakin Oulussa, Savo-Karjalassa, Pirkanmaalla ja Varsinais-Suomessa. Helsingissä sen sijaan puolue nousi ensimmäisen kerran suurimmaksi, mikä korpeaa Kokoomusta varmasti. Pääkaupunki on nyt vihreä. 

Erityisenä kuriositeettina on Vihreiden äärimmäinen naisvaltaisuus. 20 kansanedustajasta vain 3 on miehiä. Pekka Haavisto, Atte Tarjanne ja Pirkka-Pekka Petelius ovat ryhmänsä ainoat miehet. Kaikki kehä kolmosen sisäpuolelta.  Ozan Yanarin, Olli-Poika Parviaisen ja Jyrki Kasvin putoamiset ovat suuria yllätyksiä. 

Vihreiden puheenjohtajuuskin taisi ratketa saman tien. Maria Ohisalon 11700 ääntä ovat niin vakuuttava tulos, että hänet valittaneen puolueen puheenjohtajaksi kun Pekka Haaviston pätkäkausi päättyy. 

 

Vasemmistoliitto: tällä kertaa onnistui - 16 paikkaa

Vuosien 2011 ja 2015 vaaleihin nahkansa luonut Vas.liitto lähti suurin odotuksin. Tuloksina olivat vaalitappiot. Paikkoja tuli 14 ja 12. 

Tällä kertaa vasen laita onnistui, ja lisäpaikat putosivat Oulun, Keski-Suomen, Uudenmaan ja Helsingin vaalipiireistä. Erityisesti Helsingin kolmas paikka on uskomattoman hieno suoritus, enkä pitänyt sitä itse edes rahtusta todennäköisenä. 

Helsingin lisäksi erityisesti lämmittänee puolueen paluu eduskuntaan Keski-Suomessa. Äänekoskelainen ay-duunari Juho Kautto edustaa puolueen perinteisempää siipeä.

Li Anderssonin mykistävä 24 000 ääntä Varsinais-Suomessa taitaa olla vaalipiirin koko huomioiden Suomen toiseksi kovin tulos Laura Huhtasaaren jälkeen. 

Koko kampanja oli profiloitu puheenjohtaja Anderssoniin mikä nähtävästi kannatti. Samalla herää kysymys, mitä ihmettä Vas.liitto aikoo tehdä Li Anderssonin jälkeen? Hän on korvaamaton. 

 

RKP, Kristilliset ja muut puolueet:

Siniset ottivat nollat tauluun ja kaikki edustajat putosivat. Edes Uudeltamaalta - jonne Siniset keskittivät kaikki voimansa - ei tullut paikkaa. Puolue lakkautettaneen lähiaikoina. 

RKP ja Kristilliset pääpiirteittäin säilyttivät nykyiset paikkansa, poislukien RKP Uudellamaalla. Mikaela Nylanderin putoaminen Porvoossa oli yllätys. Oletus oli että Alexander Stubbin (Kok) ja Maarit Feldt-Rannan (Sd.) poisjäänti olisi auttanut RKP:tä mutta näin ei nähtävästi käynyt. 

Liike Nyt onnistui yli odotusten. Jopa kolme paikkaa (!) oli ulottuvilla. Tuloksena kuitenkin Hjallis Harkimon 1 paikka Uudeltamaalta. Liike Nytin taru jatkunee toisin kuin olin odottanut. 

 

 

 

Ajatuksia tulevasta: 

 

Kansan jakautuminen jatkuu.

Suomessa on syntymässä kaksi "klaania", joista  toiselle oleellista on akateeminen koulutus, asuminen suuressa yliopistokaupungissa, liberaali suhtautuminen maahanmuuttoon, kauramaidon ja kasvisruoan suosiminen, myönteinen suhde mediaan ja toimittajiin, polkupyöräily ja ilmastonmuutoksen torjunta.

Toiselle "klaanille" taas ominaista on kansallismielisyys, nuiva suhtautuminen islamiin ja maahanmuuttoon, asuminen joko kaupunkien lähiöissä tai pienemmillä alueilla, perinteisen perheen ja yrittäjyyden korostaminen ja hapan näkemys valtavirtamediasta. Kulkupelinä on usein auto ja ruokavalio sisältää liharuokaa. 

Ensin mainitussa ryhmässä on enemmistö naisia ja ikäjakauma on nuorehko. Jälkimmäinen ryhmä on miesvoittoisempi ja iäkkäämpi. 

 

Suomessa ei ole toistaiseksi nähty blokkipolitiikkaa mutta onko se askeleen lähempänä? Ja mitä Suomen kaltaisessa pienessä demokratiassa kannattaa tehdä, jos kansa jakautuu yhä enemmän?

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

11Suosittele

11 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (26 kommenttia)

Käyttäjän valpperi kuva
petteri ritala

Hyvä blogi, juuri tuolla lailla se jako taitaa tulevaisuudessa mennä enemmänkin.

Saa sitten nähdä mitä tästä seuraa, vai seuraako yhtään mitään, paljon riippu talouskasvusta, ja siitä, ettei eriarvoistuminen lisäänny.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Antti, kiitos hyvistä analyyseistäsi!

Itse tuon esille suomalaisessa yhteiskunnassa elävän 'piilokorruption', joka näkyy verotus- ja oikeuslaitoksen päätöksissä, 'hyvä veli/sisar' -järjestelyissä, asumiskalleuteen liittyvissä sisäpiirisuojelussa & oraganismeissa ja ennen kaikkea, polarisoitumisen sallivassa päätöksenteossa.

Mikään tuskin muuttuu, paitsi ehkä 'aktiivimalli', jonka SDP on luvannut lopettaa.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Mikä vaalituloksessa näyttää kahtiajaolta, kun eduskunnassa on kolme tasavahvaa suurehkoa puoluetta erilaisin ideologioin? Niiden perässä kahden toisistaan poikkeavan puolueen "keskikasti", jota seuraa vielä yksi kolmikko, nekin keskenään varsin erilaisina.

PS. Sanon polkupyöräilylle kyllä, kauramaidolle kiitos ei. Tässä mielessä koen olevani kahtiajakautunut.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Kyllä valta on otettava silloin, kun siihen on tilaisuus.

Olisi suorastaan demokratian halventamiata, jos luovuttaisiin jopa siitä yhden paikan etumatkasta.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Tuosta halventamisesta tuli mieleeni jytky nro 1 vuodelta 2011, kun Soinin perussuomalaisille tarjottiin hallituspaikkoja kultalautasella. Ja nämä hyväkkäät kieltäytyivät vastuusta!

Nyt pitää saatella Arvo Pohja ystävällisesti mutta päättäväisesti jäähyaitioon, ja koota valtioneuvosto kahden suurimman puolueen varaan täsmälleen post-kekkoslaisen käytännön mukaisesti. Parlamentaarista voimaa lisätään ns. hallituskipeillä pienpuolueilla sen verran, että enemmistö muodostuu. Ei se voi liian vaikeaa olla - toimikaa!

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant Vastaus kommenttiin #5

Ensimmäinen Jytky oli selkeästi Soinin taktikointia.

Toinen jytky toi hallitusvastuun, jonka Soini valitsi, hylkäämällä kesäkuun pj-vaalissa vahvempansa, Halla-ahon!

Pm Sipilä valitsi huonomman, eli Perussuomalaisten ex-ministereistä muodostetun, uuden puolueen, Uuvatit, Sinisen tulevaisuuden!

Kansan muisti on pitkä ja jatkui uusiin vaaleihin.

Siniset, niin mahtavia tyyppejä, kuin joukossa olikin, putosivat, kuin eno veneestä.

Onkin todettava, että kansaa ei saa pettää. Kansa muistaa ja on useimmiten oikeassa.

Käyttäjän kyy kuva
Mark Andersson

Nyt kun kaikki puolueet ovat pikkupuolueita, keskinäsiellä kokojärjestyksellä ei ole sitä merkitystä kuin joskus ennen.

Politiikkaa on pakko ajatella blokeittain. On vihervasemmisto, 76 paikkaa, porvariblokki, 83/85 paikkaa ja persut se 38 paikkaa.

Hallituksen on pakko ylittää blokkirajat. Persuista ei ole yhteistyökumppaniksi millekään muulle puolueelle. Vaihtoehtoina viimekertainen katastrofi ehkä kd:llä täydennettynä, jolloin hallitus hajoaa persujen lähtiessä. Tai sitten se realistisin: sdp-kepu-vihr-vas-rkp, josta saa jo sievoisen enemmistön aikaan.

Edellyttää kuitenkin kepun luopumista pikkukokoomuslaisuudestaan, eli potkuja Sipilälle.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Persujen hylkiminen kuulostaa vaaralliselta. Persut eivät ole vain Halla-aho, he ovat myös kokonainen suomalainen yhteisö, jonka arvojen jakamista pelätään.

Juuri niin. Pelätään.

Käyttäjän kyy kuva
Mark Andersson

Se voi olla mahdollista, mutta miten kävi viimeksi? Nyt olisi luultavasti vielä vaikeampaa jos demarit vetää hallitusta.

Toki jos halutaan taas heittää uudet neljä vuotta hukkaan persujen nutistamiseksi, niin sitten. Mutta miksi heittää hukkaan hyviä vuosia?

Käyttäjän mhatakka kuva
Markku Hatakka

”Suomessa on syntymässä kaksi "klaania", joista toiselle oleellista on akateeminen koulutus, asuminen suuressa yliopistokaupungissa,, kauramaidon suosiminen.

Toiselle "klaanille" taas ominaista on kansallismielisyys, nuiva suhtautuminen islamiin ja maahanmuuttoon, asuminen joko kaupunkien lähiöissä, perinteisen perheen ja yrittäjyyden korostaminen ja hapan näkemys valtavirtamediasta. Kulkupelinä on usein auto ja ruokavalio sisältää liharuokaa. ”

Olen hybridi noista klaaneista. Lisäksi omistan hybridi auto, maalämpö lämmityksenä lämmöntalteenottosysteemillä. Hiilijalanjälkeni on reippaasti alle keskiarvon.
Silti äänestän Perussuomalaisia, joten en mut lähtisi jakamaan ainakaan perussuomalausia mihinkään tyypilliseen klaaniin. Ai niin, olen vielä ateisti, joten en sovi ”tyyppillisen” PS arkkityyppiiin. Kuten varmasti suurin osa PS äänestäneistä ...

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Antti, kiitos vielä kerran. Tämä tullasanalyysi on parasrs Suomessa!
Yksi kysymys.
Kun kaikella/kaikilla pitää olla nimi, niin mikä on oma esituksesi nimeksi näille mainitsemillesi nuorten koulutettujen citynaisten ja maatiaisempien äijien nimeksi?

Nimi olla pitää, lyhyt tai lyhenne, mutta mikä/mitkä?

Käyttäjän AnttiKoskela kuva
Antti Koskela

"Antti, kiitos vielä kerran. Tämä tullasanalyysi on parasrs Suomessa!"

Kiitos. Kiva kuulla että näitä luetaan.

Kysymyksesi on aiheellinen. En ole tullut ajatelleeksi nimiä. Ainakin pitäisi olla jotakin ei-leimaavaa.

Käyttäjän viljoh9 kuva
Viljo Heinonen

Hyvä Blogi ja kommentitkin asiallisia. Minusta ei ole nyt viisasta eristää Perussuomalaisia. Ne asiat, joista ollaan heidän kanssaan eri mieltä, jopa sovittamattomasti, pitää siirtää sivuun ja selvittää, mistä asoista yhteinen näkemys on löydettävissä. Niitä voi hyvinkin löytyä riittävästi hallitusyhteistyön pohjaksi.

Jos kansalaisille jää neuvotteluista sellainen maku, että perussuomalaiset on tarkoituskin sivuuttaa, se antaa huonon kuvan demokratiasta. Jos he itse jättäytyvät hallituksen ulkopuolelle se on eri asia kuin se, että heidät jätetään tai ei oteta vakavasti mukaan lainkaan.

Käyttäjän vinettoa kuva
Juhani Penttinen

Näin politiikan maallikkona ihmettelisin kyllä kovasti jos Antti Rinne voisi alkaa yhteistyöhön perussuomalaisten kanssa. Olisi aikamoinen takinkäännös.Vaalitenteissä hän suoralta kädeltä tyrmäsi mahdollisuuden. Ja vielä eilen illalla hän mielestäni korosti erilaista käsitystä ihmisyydestä.Jotenkin särähti korvaan tuo sana ihmisyys koska sehän on sellainen käsite jota ei vain uskottavasti voi muuttaa muutamassa viikossa.Mielestäni Antti Rinne on oikeassa ja arvostan hänen käsitystään.

En äänestänyt kumpaakaan puoluetta. PS puoluetta en edes harkinnut mutta SDP oli kalkkiviivoille asti mukana.

Käyttäjän HarriNissinen kuva
Harri Nissinen

Ei PS ole enää mahdollista eristää. He ovat näkyvä osa politiikkaa hallituksessa, tai oppositiossa seuraavat 4-vuotta.

Politiikan suurimmat jakolinjat näkyvät akseleilla:

Nationalismi - Globalisaatio

Kansallismielisyys ei ole kadonnut Suomesta. Tälle akselille mahtuu paljon erilaisia ajatuksia ja malleja, joista pitäisi kyetä puhumaan avoimesti ilman pelkoa leimautumisesta oikeistoradikaaliksi, tai äärioikeistoksi. Ajattelumalli, joka oli vielä ~20-vuotta sitten valtavirtaa ei voi muuttua näin nopeasti äärioikeistolaiseksi, ellei perspektiivi tarkastelulle ole siirtynyt äärimmäisen vasemmalle median ja koulutuksen ruokkiessa tätä ajattelua eteenpäin jonkinlaisena noidankehänä. On itselleni vieras ajatus, että olisi olemassa joku Suomi, joka kääntää selkänsä osalle perinteistä Suomea näin nopeasti.

Oleellisena osana tätä linjaa näkyy PS:n tuoma keskustelu maahanmuutosta. Asioista on kyettävä keskustelemaan ilman tunteilua ja leimoja.

Muut oleelliset kysymykset:
-Millaisen Suomen valtion haluamme pitää globalisaation edetessä?
-Tarvitsevatko suomalaiset omaa kansallisvaltiota vai voimmeko luottautua EU:n byrokraatteihin ja lobbareihin?
-Kuinka suhtautua kansallisomaisuutemme myymiseen?
-Millainen EU:n roolin tulisi olla jatkossa? Jatkaa liittovaltiokehitystä, vai muokata linjaa ennemminkin autonimisia, itsenäisiä valtioita tukevaksi kattojärjestöksi yhteiselle EU:n ulkorajavalvonnalle ja sisäiseen kriisinhallintaan etc. Vai jotain ihan muuta?

Tällä akselilla on vain yksi puolue eduskunnassa, joka rohkenee puhua äänekkäästi asioista niiden oikeilla nimillä päivittäisessä politiikassa. Mitä useampi tippuu tästä kiiruhdetusta globaalin unelman kelkasta, sitä useampi siirtyy PS:n riveihin kannattajaksi. Tämä on maton alle lakaistuna aikapommi.

Tämä kaikki on oleellista kotimaan politiikassa, mutta myös Eurovaalit ovat tärkeämmät kuin koskaan määriteltäessä EU:n tulevaisuutta ja siten Suomen tulevaisuutta.

Valtion rooli hyvinvoinnissa - Markkinatalous

Päivittäinen keskustelun aiheemme politiikassa Vasemmistoliitosta Kokoomukseen. PS on tässä perinteisessä vasemmisto-oikeisto ajattelussa melko keskellä ja on kykenevä neuvottelemaan taloudesta kaikkien puolueiden kanssa. Toivottavasti edetään asiat edellä ja Arvo Pohja jää huutelemaan vain takariviin.

Käyttäjän kainiemelainen kuva
Kai Niemeläinen

Olen sitä mieltä, että Perussuomalaisille on annettava uusi paikka näyttää yhteistyökykynsä. Toki on vaikea muodostaa hallitusta SDP+PS -akselille. Mikä olisi kolmas hallituspuolue, Kokoomus ei tuohon yhtälöön käy eikä Vihreätkään. Keskusta?

Arvojen puolesta tuo kolmikko muodostaisi konservatiivin rungon, jota voitaisiin täydentää KD:llä.

Tuolle hallituskoalitiolle ei voisi kylläkään lupailla kovinkaan pitkää ikää. Oppositioon jäisi kasvamaan seuraavaksi pääministeripuolueeksi Kokoomus, sekä suureen vaalivoittoon kivunnut Vihreät. Niiden ääniosuus seuraavissa vaaleissa riittäisi kahden puolueen hallituksen muodostamiseen.

PS-SDP -akseli on heikko, puheenjohtajista Rinne on saamaton ja Perussuomalaisissa on, ainakin ulkomaisen median mukaan, rasistinen pohjavire. Hallitus olisi jättämälleen oppositiolle suupala.

Olipa hallituskokoonpano mikä tahansa, Rinne tulee olemaan suomalaispoliitikoista epäsuosituin kautta aikain. Hän tulee muutamassa kuukaudessa alittamaan Sipilän alimmat kannatusluvut.

Käyttäjän beige03 kuva
Risto Laine

Trendi on rantautunut Suomeenkin. Puolueet pirstoutuvat ja äänimäärät pienevät, ehkä ensi vaaleissa tämä tulee näkymään vielä korostuneemmin.

PS on kyllä ehdottomasti suurin voittaja, se lisäsi 22 paikkaa eduskuntaan. Perussuomalaisillahan oli ennen vaaleja 17 edustajaa, ei 38 edustajaa.

Käyttäjän markok kuva
Marko Kivelä

Maalitolppien siirtelyä. Puolueen hajotessa siniset eivät missään vaiheessa saaneet kannatusta mukaansa, eli todellisuudessa perussuomalaiset säilyivät suurimmalta osalta samana puolueena hajoamisesta huolimatta. Ei puolueiden menestystä voi mitata niin, että lasketaan loikkarit ulos ja heidän mukanaan heidän osuutensa äänistä, vaan vaalitulos on se oikea mittari. Olisi ollut kokolailla eri asia, jos myös äänestäjät olisivat jakaantuneet aidosti näiden kahden sirpaleen välillä.

Käyttäjän Granu kuva
Arto Granlund

Miltä näyttäisi eduskunnan hallitusaitio, ministereinä istuisi Halla-aho, Huhtasaari, Eerola, Nirkko, kiitos ei.

Käyttäjän SeppoPajunen kuva
Seppo Pajunen

Vihervasemmistoa, tai ainakin jompaa kumpaa tarvitaan hallituksessa-muuten ei ole enää maassa kellään mukavaa..?!

Uskonnollisten, nationalististen "arvokonservatiivien" valtiojohto olisi liberaalille maallistuneelle kauhistus!

Käyttäjän markok kuva
Marko Kivelä

Ikävältä kaikkien suomalaisten kannalta ja huolestuttavalta Suomen tulevaisuuden kannalta.

Käyttäjän SeppoPajunen kuva
Seppo Pajunen

USA:n, Puolan, Unkarin, Itävallan, Tanskan, Ruotsin, Viron ja näköjään Espanjankin "tyyliin" mennään "globaalisti" Suomessakin, mutta on vielä suuresti epäselvää mitä hyvää siitä seuraa, vaiko päinvastoin...?

Janne Rantala

Mihin Rinne hävisi saiko sydärin?Hieno johtaja johtaa Suomea sairaalasta

Käyttäjän JariMkinen111 kuva
Jari Mäkinen

En pidä johtopäätöksiä Suomen jakautumisesta oikeina. Koskela kuvaa ennemmin Suomen jakautumista pk-seutuun ja muuhun Suomeen jakaessaan väkeä kahtia. SDP:n kannattajia ja piirteitä löytyy vahvasti molemmista kuvailluista ryhmistä. Vaalituloksesta päätellen pk-seudulta kuitenkin yhä vähemmän. Jaon toteutuminen tarkoittaisi samalla SDP:n jakautumista kahteen toisilleen vastakkaiseen leiriin. Näin ei tule tapahtumaan, vaan molemmat ryhmät elävät sosialidemokratiaa jatkossakin.

SDP:n brändiin kuuluu yhteistyökyky (vaikka viimeisessä vaalitentissä tämä ei loistanut), maltillisuus ja toivottavasti päämäärätietoinen johtajuus, mikä jättää tilaa yksilöllisille valinnoille. Auto- ja lihakeskustelu tai niihin annetut vastaukset liputtivat yksilönvapauden puolesta kuitenkin pyrkien ohjaamaan keskimääräistä kehitystä kestävyystavoitteiden sisälle. Vaalituloksessa kuitenkin näkyy toimittajien ja kilpailijoiden onnistunut leimaustaktiikka, missä SDP näyttäytyi vahvasti holhoavana ja syyllistävänä. Tämän leiman peseminen ei valitettavasti täysin onnistunut, ehkä siitä syystä, että SDP:tä pidetään holhoavana ennestään.

Holhouksen sijaan SDP:n pitää suhtautua neutraalisti siihen, missä ihmiset haluavat asua ja miten. Haittaveroja voi ja pitää olla ympäristösyistä, mutta ihmisiä ei voi tavanomaisista valinnoista syyllistää. Roskaaminen, haluttomuus kierrättämiseen tai bensarosvon valinta autokaupassa eivät sen sijaan ole vapaita valintoja, vaan yksinkertaisesti typeryyttä ja välinpitämättömyyttä tulevia sukupolvia kohtaan. On nähtävä raja siellä, missä astutaan ihmisen oman elämän reviirille ja varovaisuutta tämän rajan siirtämisessä eli nähdyssä pyrkimyksessä siirtää yhä uusia asioita yhteiskunnan päätöksenteon piiriin. Välttämättömyydestä on tehtävä hyve eli ympäristöteot ja uudenlaisen elämäntavan tavoittelu ovat myönteisiä asioita. Niihin voi varovasti houkutella ja ohjata, mutta demokratiassa pitää olla mahdollisuus omiin valintoihin asioissa, mitkä perinteisesti kuuluvat henkilökohtaiseen elämään. Myös huonojen valintojen pitää olla mahdollisia, mutta niistä saa kukin kantaa valintojensa seuraukset tekonsa mukaisesti. On se sitten ympäristötuhon myötä annettava rangaistus tai väärän ruokavalion teettämä kansansairaus.

Käyttäjän steffers kuva
Tatu Ahponen

Vasemmistoliiton Helsingin kolmas paikka on nyt niitä tapauksia, joissa ennakoinnin olisi voinut tehdä jo listan kovuuden ansiosta. Kärkiehdokkaiden (Kivelä, Honkasalo, Arhinmäki, Modig joka ei päässyt läpi) lisäksi takana oli hyvää nostajakaartia (esim. Nevanlinna, Malin), eli perinteinen asetelma jolla paikkoja lisätään.

Noin yleensä yksi näiden vaalien mediatrendi oli vasemmistoliiton mahdollisuuksien väheksyminen piirikohtaisissa analyyseissä (esim. Helsingin Sanomien Uudenmaan piirin analyysi, jossa ennakoitiin, että vasemmistoliitto voisi menettää ainoan paikkansa - tuli kaksi), joten ehkä tästä viimeinkin nyt päästäisiin eroon.

Käyttäjän AnttiKoskela kuva
Antti Koskela

Onnea Vasemmistoliitolle. 16 paikkaa ja 3 Hgissä on hieno suoritus.

Seppo Virkkula

Tämä kirjoitus oli minusta muuten ihan onnistunut, mutta tämä lopussa oleva osuus klaaneihin jakautumisesta oli vähän turhan kärjistävä tai jossain määrin katteettomiin stereotyypioihin perustuva. En itse esimerkiksi aiemmin eniten vihreitä äänestäneenä, mutta perussuomalaisiin nyt siirtyneenä ja monia muitakin perussuomalaisia tuntevana näe tätä klaanijakoa ainakaan nyt mainituilla kriteereillä kovin onnistuneena, vaikka siinä voikin olla rahtunen totuuttakin mukana.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset