Olen jo useamman vuoden ihmetellyt menoa Suomessa, kun metallinpaljastimilla varustetut historiantuhoajat myllertävät maita ja mantuja. Viimeisen muutaman vuoden aikana on tuhottu keskiaikaisia kohteita niin manner-Suomessa kuin Ahvenanmaallakin, mutta vasta Raaseporin linnan satojen kuoppien tuhoamisoperaatio näyttää hiukan nostattaneen kulmia.
Sata vuotta sitten Suomessa käynnistyi sisällissota, jonka haavoja parannellaan edelleenkin. Tämän päivän Suomessa kansakuntamme yhtenäisyyttä repivä retoriikka on vahvistunut ja olemme valitettavasti - poliittisen johtomme auliilla myötävaikutuksella palanneet tilanteeseen, jossa yhteisten ponnisteluiden sijaan yhteiskuntaryhmien välistä vastakkainasettelua lietsotaan ja poliittinen toiminta niin oikealla kuin vasemmallakin tuntuu perustuvan yhä enenevässä määrin ryhmäintressien ajamiselle.
Historian painolastia nykyajassa on sanottu lyijynraskaaksi (Karl Marx). Tuo paino kuitenkin vaihtelee yhteiskunnallisen tilanteen mukaan. Voidaan puhua jatkuvuuden ja muutoksen elementtien voimasta nykyajassa.
Aivan fundamentaalinen kysymys kuuluu: kuinka paljon nykyisyyden ilmiöistä voimme selittää historian jatkuvuuksien kautta? Tällä kysymyksellä on myös vahva polittinen ulottuvuutensa: voidaanko nykyajan ongelmia selittää historiallisten vääryyksien jatkamiseksi tai toistuvatko vääryydet nykyajassa? Mikä on muuttunut ja miten?
Eilen kirjoitin blogitekstin, jossa totesin etten kannata Lenininpuiston uudelleennimeämistä. Sellainen olisi näköalatonta historian mitätöintiä sen sijaan, että menneisyyden kanssa tehtäisiin oikeasti tilit selviksi. Moniin lyhytnäköisiin sopulihenkisiin populisteihin tällainen historian pyyhkiminen (damnatio memoriae) sopii, joten leikitäänpä hetkinen heidän kanssaan.
Perussuomalaisten, anteeksi uuvattien, korjaan Sinisen tulevaisuuden intellektuellin siiven edustajat Sampo Terho ja Jussi Niinistö ovat vaativat Helsingin Alppilassa sijaitsevan Lenininpuiston nimeämistä uudelleen, sillä heidän mukaansa ”Väkivaltainen, bolševistinen hirmuhallitsija ei ansaitse nimettyä puistoa Suomen pääkaupungista”.
Onnea Uusi Suomi! Tänään tulee kuluneeksi 10 vuotta siitä kun Uusi Suomi palasi suomalaiselle mediakentälle 16 vuoden hiljaiselon jälkeen – verkkolehteä edeltäneen paperiversion julkaiseminen loppui laman kourissa 1991.
Espanjan kuningas Felipe piti tiistaina 3. lokakuuta puheen, jossa hän tuomitsi Katalonian johtajat ja sunnuntaina järjestetyn kansanäänestyksen itsehallintoalueen itsenäisyydestä. Felipen puhe heijastaa vanhaa kastilialaista keskushallintofetisismiä, jonka mukaan kaikki hallinto on keskitettävä Madridiin! Se on kuin tunkkainen tuulahdus katalonialaisten kansallisia vapauksia voimakkaasti sortanutta kenraali Francisco Francoakin aikaisemmilta ajoilta. Niiltä ajoilta, kun inkvisitio poltti ihmisiä roviolla uskonnon nimissä.